JUKKA PERKO AVARA

Opiskelu: Sibelius-Akatemian jazzosasto 1988-1995, Huittisten musiikkiopisto 1981-1987

Saksofonisti Jukka Perko (s. 1968) soitti itsensä jazz-piirien tietoisuuteen teini-ikäisenä Pori Jazz -festivaaleilla kesällä 1986. Jo seuraavana vuonna hänet kutsuttiin trumpetisti Dizzy Gillespien 70-vuotisjuhlakiertueen orkesteriin. Sittemmin Perkon taiteessa jazzin rytmiikka ja ajatuksen lento ovat saaneet rinnalleen suomalaisen musiikin sydänääniä virsien juurevasta harmoniasta Olavi Virran musiikkiin. Musiikki on Jukka Perkolle tapa olla olemassa. Soittamaan hän on oppinut samoin kuin puhumaan, kuunnellen ja matkien. Hiljentymällä musiikkia lähestyvä Perko kuvaa omaa asennettaan soittamiseen ja säveltämiseen tasapainotteluksi täydellisyyden tavoittelun ja keskeneräisyyden hyväksymisen välillä. Ehkä siksi hänen sävelensä soivat sitä, mitä jotkut kutsuvat armoksi.

OMAT YHTYEET

– Jukka Perko Jazztet 2010-  – Jukka Perko Avara 2010-
– Jukka Perko Nelitahti 2007-2010  – Perko-Pyysalo-Viinikainen Trio 2000-2010
– Jukka Perko Viisikko 2004-2007  – Jukka Perko & Hurmio-Orkesteri 1999-2001
– The Poppoo 1996-1999  – Perko-Pyysalo Poppoo 1991-1995
– Jukka Perko Quartet 1988-1991

 

Jukka Perko Avara lecture in the festival in Finnish on Fri 20 Jan 2017 at 14-16 in Music Academy Pyynikintori, the jazz concert same day at 10 pm. in Telakka.

Avara is different approach to contemporary jazz. It’s music outside of the theme vs solos structure, yet it is not free improv, either. In fact, the song is essential for Avara; its melody, harmonic qualities, and dynamics. It’s what Avara does with the music which sets them on a map.

Led by highly-regarded Finnish saxophonist Jukka Perko, Avara is a trio, but not a typical one. Perko is joined here by two guitarsists, Teemu Viinikainen and Jarmo Saari, both with their own distinctive approach to music. Viinikainen is a master of jazz tradition, whereas Saari is more often heard in context challenging the outer limits of the genre. In Avara, Perko and the two guitarists join forces to cover a wide landscape of sound (the Finnish term “avara” loosely translates as “spacious”). The two guitars interlock naturally to provide a solid sonic base where Perko’s knack at delivering the melody shines.

But in the end it’s not at all that simple. The way in which the group interacts musically makes Avara stand out as one in a remarkable way. Their music does indeed have the element of soloistic brilliance often so intrinsc to jazz music as such. What is unique in Avara is that you can’t often tell where one solo ends and another one begins. Thus, Avara makes the solo very much a group effort, as well. Instead of the individual brilliance, the focus shifts into adding nuances to the sound of the ensemble.

To put it in visual terms, Avara is a black and white photo shot using modern digital technique. There is classic beauty to their music, but the direction here is future rather than past. The mood of Avara is naturally melancholic, yet the music is hopeful to the bone. Their music takes it space peacefully without being flashy. It’s like whispering something very important instead of yelling it out loud for maximum effect.

This is jazz noir – by JUKKA PERKO AVARA.