PIANONSOITON KUORMITTAVUUS JA SEN MITTAAMINEN

Tampere Chamber Music -festivaalissa taiteellisen johtajan Heini Kärkkäisen kuormitusta ja palautumista mitataan festivaalilla sykevariaatiomittauksella, ja tuloksia analysoidaan myöhemmin.

 

Tieto musiikin hyvinvointia edistävistä vaikutuksista on kasvanut viime vuosina. Erityisesti musiikin monenlaisista hyvinvointia edistävistä vaikutuksista on uutta tieteellistä näyttöä. Musiikin on todettu mm. lievittävän leikkauksen jälkeistä kipua (Vaajoki 2012). Musiikin arvostus hoidossa ja kuntoutuksessa on noussut ja se nähdäänkin hyvinvoinnin lähteenä ja jopa parantavana menetelmänä, mutta muusikoiden omaan hyvinvointiin ei ole aina kiinnitetty riittävästi huomiota.

Suomessa on tuhansia ammattimuusikoita. Heidän työnsä ja julkiset esiintymiset ovat vaativia ja ne asettavat heidät kovien odotusten paineeseen. Konserttiin valmistautuminen, konsertin soittaminen ja siitä palautuminen ovat soittajille oleellista. Pianonsoitto on fyysisesti ja psyykkisesti hyvin vaativaa. Pianisti joutuu käyttämään koko fysiikkaansa ja jakautumaan koko klaviatuurille. Käden otteet ovat isoja ja joskus jopa epäinhimillisiä. Motoriikka vaatii suuria lihaksia, nopeutta, joustavuutta ja ketteryyttä. Soiton on kuulostettava ja näytettävä helpolta ja vaivattomalta, vaikka se vaatii äärimmäistä tarkkuutta, lihasten täydellisyyttä hipovaa koordinaatiota ja on raskasta ruumiillista työtä. (Blum & Peltomaa 2002.). Konsertin soittaminen on verrattavissa urheilusuoritukseen, siihen valmistaudutaan pitkäaikaisella prosessilla, johon kuuluu henkinen valmentautuminen sekä fyysinen harjoittelu.

Musiikki on kuitenkin aivan erityinen alansa. Konsertti ei ole kuin urheilusuoritus, vaan se on prosessi joka elää ja muuttuu spontaanisti. Tietoinen luonnollinen painonkäyttö ja hengittäminen tulisi rakentaa soittoon. Teknisen osaamisen lisäksi soittaminen on tunneilmaisua ja henkilökohtaista eläytymistä, jolloin elimistöön tulee jännitystiloja, kramppejakin. Nämä ilmaisun ja musiikin jännitteen kautta tulevat jännitystilat ovat välttämättömiä taiteen kannalta. Pitkäaikaisina ne kuormittavat soittajan fysiikkaa ja voivat aiheuttaa rasitusvammoja sekä kehon kuormittumista. Konsertointi on myös psyykkisesti hyvin vaativaa. Suoriutumis- ja onnistumisvaatimukset kovassa kilpailussa saattavat aiheuttaa henkistä kuormittumista ja stressiä. Hyvä psyykkinen ja fyysinen valmistautuminen vähentävät stressioireita. Konserttipäivinä on syytä säästää voimia ja keskittyä tasapainottavaan harjoitteluun sekä huolehtia riittävästä levosta. Ylimääräinen ja kohtuuttoman suuri jännittäminen korostuvat väsyneessä mielessä suorituspaineiden ja onnistumisvaatimusten edessä.

Yöuni ja unen laatu ovat avainasemassa palautumisessa ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä, koska nukkuminen vaikuttaa myönteisesti mielialaan ja suorituskykyyn. (Åkerstedt, ym 2009, 205–247.) Unen aikana elimistön toiminnot ehtivät rauhoittua niin, että fysiologiset voimavarat voivat palautua. Huono yöuni on yhdistetty väsymykseen ja suoritustason laskuun (Myllymäki & Kaartinen, 2009) sekä palautumisvaikeuksiin ja työuupumukseen (Kinnunen & Feldt, 2009). Pitkittynyt stressi ilman tarpeellista ja riittävää palautumista aiheuttaa niin fyysisiä kuin psyykkisiä oireita, jotka voivat johtaa lisääntyneisiin terveys- ja työkykyongelmiin. Pahimmillaan pitkään jatkunut kuormitus ja liian vähäinen palautuminen johtavat uupumiseen. (Uusitalo 2001)

Palautuminen konsertista on myös hyvin yksilöllistä ja sidoksissa siihen, minkä yksilö tuntee palauttavaksi toiminnaksi. Voimavarojen määrään vaikuttaa kuinka paljon stressiä siedetään ja miten palautuminen onnistuu (Trougakos & Hideg 2009, 37–84). Muusikoiden stressiä on tutkinut Simoens (2012), jonka mukaan akuutti ja krooninen stressi sekä niiden yhteydessä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisen säätelyjärjestelmän toiminta vaikuttaa lukuisiin kognitiivisiin toimintoihin, kuten muistiin (Simoens 2012). Ammattimuusikoilla työperäinen stressi ja esiintymisjännitys saattavatkin muodostaa esteen urakehitykselle.

Häiritsevät stressioireet esimerkiksi konserttipäivinä eivät ole välttämättä terveydelle haitallisia, mutta pitkään jatkuessa ne voivat johtaa harmillisiin vaikutuksiin ja pahimmassa tapauksessa sairastumiseen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että musiikin esittäminen yleisön edessä vaikuttaa sydämen autonomiseen säätelyyn enemmän kuin pelkkä harjoittelu (Nahara ym. 2011). Lisäksi Harmat ym. (2011) on raportoinut korkeimmista sykkeistä esiintymisen aikana, silloin kun soitetaan itse valittuja musiikkinumeroita. Heidän mukaansa voi olla mahdollista, että taitavammat soittajat voivat aktivoida enemmän autonomisen hermoston parasympaattista (rauhoittavaa) puolta kognitiivisesti vaativissa kohdissa.

Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMK) on tutkittu pianistien kuormittumista ja pyritty löytämään keinoja pianistin hyvinvoinnin edistämiseen, työkyvyttömyyden estämiseen ja siten työurien pidentämiseen. Avainasemassa on työskentelytapoihin vaikuttaminen, tietoinen harjoittelu, psyykkinen valmennus, palautuminen, liikunta ja lihastenhuolto. Tutkimuksin on selvitetty miten konserttitilanne kuormittaa pianistia fyysisesti ja psyykkisesti ja miten palautuminen vaativien konsertointien yhteydessä on tapahtunut. Kuormitusta ja palautumista on tarkastelu käsilihasten sähköisten aktiivisuuksien (Huomo et al 2014) ja sykeväliperusteisen autonomisen hermoston tasapainon ja säätelyn, unen laadun sekä affektiivisen hyvinvoinnin mittausten avulla.

Sydämen sykettä säätelee paljolti autonominen hermosto. Sen parasympaattinen osa rauhoittaa ja sympaattinen osa kiihdyttää sydämen toimintaa. Sydämen sykkeen lisäksi voidaan selvittää peräkkäisten lyöntien välistä ajallista vaihtelua, jota kutsutaan sykevaihteluksi. Se heijastaa elimistön fysiologisten säätelyjärjestelmien vaikutuksia sydämen toimintaan, mutta pääasiassa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välistä tasapainoa. Sykevaihtelun seuranta onkin sopiva työväline psyykkisen kuormittuneisuuden ja fyysisen rasittuneisuuden arvioimiseen. Suuri sykevaihtelu on tavallisesti liitetty hyvään terveyteen ja sopeutumiseen. Normaalia pienempi sykevaihtelu yhdistetään stressiin ja autonomisen hermoston säätelyn epätasapainoon (Hynynen 2011). Sykeväliperusteisilla tutkimusmenetelmillä voidaan tarkastella autonomisen hermoston tasapainoa ja säätelyä soiton aikana, sekä lyhytaikaista (välittömästi konsertin jälkeen) ja pitempiaikaista (yö, seuraava päivä) palautumista. Kuvassa 1 on esimerkki yhden pianistin konserttivuorokaudesta. Kuvasta näkyy konsertin aiheuttama suuri elimistön kuormitus aamupäivällä samoin kuin yön aikaisen palautumisen viivästyminen.

Lisätietoja Yliopettaja Jarmo Perttunen