Tampere Chamber Music 15.-18.2.2018

RYTMI

aika – ajattomuus – syklit

 

Vuodenajat, rytmi, ihmiselämä. Ne linkittyvät toisiinsa. Me pohjoisen kansana voimme kokea hyvinkin erilaisia karaktäärejä ja tunnelmia vuoden aikana. Niin kuin elämässa ja musiikissakin. Olen miettinyt miksi luonnon keskeltä katsottuna jokaisesta vuodenajasta saa uutta energiaa ja luovia ideoita. On tarkoituksenmukaista kohdata ihmiselämän tunteiden kirjo, mutta luonnon keskellä asiat muuttuvat vakaammiksi, luonnon taika vaikuttaa.

Syksyisessä ruskan värittämässä metsässä kävellessäni ajatukseni menevät yksinäisyyteen. Miksi on niin paljon yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. On avunhuutoja joihin ei reagoida. Vanhukset, syrjäytyneet, introvertit. Metsämaan sisällä kulkevat valtavat juuristot. Siellä kuhisee elämä jota emme silmillämme näe. Kuitenkin metsät ovat täynnä välittämistä. Puut huolehtivat heikommastaan. Katsellessani pitkiä upeita vanhoja mäntyjä herää sisälläni arvostus. Nuo vakaat vuodesta toiseen seisovat luonnon hahmot ovat eläviä ja täynnä elinvoimaa. On vielä paljon mitä emme edes tiedä, vaikka jo esimerkiksi metsässä oleilun hyvinvointivaikutukset on jo tieteellisestikin todistettu.

Rytmi on kiehtova elementti. Se pitää asioita kasassa, mutta loppujen lopuksi sykkeen ja syklien välissä on se rytmin kannalta oleellisin asia niin musiikissa kuin elämässäkin. Miten täytämme ajan sykkeen välissä, miten energia värähtelee. Millaisella intensiteetillä ja nopeudella täytämme ajan. Energian nopeuden vaihtelut ja liike mahdollistavat elävyyden ja moninaisuuden yhden mekaanisen toteutuksen sijaan.

Taiteilijan elämä on hyvin kokonaisvaltaista. Musiikki on voimakkaasti osa identiteettiä. Päivittäin ollaan tekemisissä tunteiden ja ilmaisun kanssa. Onkin hauska tutustua ihmiseen ensi kerran soiton kautta. Se voi kertoa paljon asioita. Muusikko ei voi soitossaan peittää yleisellä tasolla persoonallisuuttaan.

Soittaessa voi päästä tilaan, jossa musiikin sisältä löytää kaikki tunteet ja ajattomuuden kokemuksen. Se vapauttaa. Ylimääräinen kuorma väistyy mielestä. Silloin soitamme ikään kuin musiikissa emmekä itsessämme, olemme yhtä musiikin kanssa. Ihmiselämän haasteet ja koetut vaikeudet ovat taiteelle elinvoimaa. Tunneilmaisu puhdistuu, syvenee ja monipuolistuu. Egon merkitys vähenee, todelliset tunteet tulevat sisältäpäin musiikista soittajan kokemina. Olen kiinnostunut ihmiselämän kypsymisprosesseista, sykleistä; miten esimerkiksi lapsuus tai menestyminen vaikuttavat muusikon elämään.

Miten on mahdollista että kaksi muusikkoa voi parhaimmillaan kommunikoida ja reagoida vaistonvaraisesti rytmin ajoituksiin, rytmin sykkeen väliseen värähtelyyn? Että voi aavistaa erilaiset ajanotot, ja soittaa ja hengittää siinä hetkessä täydellisesti yhteen. Se on ehkä suurenmoisin tapahtuma mitä tiedän. Mutta mitä se on?

Muusikkona näin pääsee aivan uusille elämystasoille. Miksi se ei tapahdu kaikkien muusikoiden välillä ja miksi sitä ei voi suunnitella? Mitä tiede sanoo tähän?

On paljon kysymyksiä ja keskusteltavaa. Tampere Chamber Music- festivaali haluaa taiteen ja tieteen kohtaavat. Tänä päivänä ehkä kuluneesta termistä huolimatta on tärkeää löytää elämään

hyvinvointia. Joka päivä voi mennä maailmaan, jossa voi nähdä ja kokea toivoa, voimaa ja uskoa tulevaan. Saada luovia uusia ideoita. Muusikon työ on yhteiskunnalle tärkeää, siksi on hyvä pysähtyä myös sitä kuormittavien tekijöiden äärelle.

 

KONSERTTI 1 ”kaipaus-taivas-kypsyys ”

15.2 klo 19.00 Tampere-talo Pieni sali

Gothóni, Schubert, Brahms

Syksyn tuloon liittyy usein haikeutta ja surua. Menemme kohti pimeää vuodenaikaa, luonto muuttaa muotoaan, kesän värit haalistuvat, lehdet tippuvat maahan ja maatuvat. Toisaalta kypsynyt sato korjataan ja se on täynnä kesän ja auringon energiaa. Syksy antaa mahdollisuuden kohdata vaikeitakin asioita.

Aika ja ajattomuus. Miten tärkeää onkaan välillä tuntea juuri ajattomuus, sen omalaatuinen värähtely. Musiikin avulla se on mahdollista. On mielenkiintoista miten rytmi voi johtaa ajattomuuden kokemukseen. Onko ajattomuuden kokemuskin rytmin värähtelyä?

Kuolema ja kaipuu ovat osa ihmisen elämää. Vaikeat ajat kypsyttävät meitä ihmisinä, ja karsivat turhan. Ne voivat myös jättää ihmisen rauhattomuuden ja tuskan tilaan. Ihmisen elämä voi olla liian lyhyt ehtiäkseen tai pystyäkseen hyväksymään asioita.

B-duuri sävellajina avautuu minulle hyvin kypsänä ja tasapainottavana. Niinpä ei ole sattumaa että kaksi konsertin teoksista ovat juuri siinä sävellajissa.

Franz Schubertin Pianotrio B-duuri on yksi musiikinhistorian kauneimpia ja koskettavimpia kamarimusiikkiteoksia. Näen siinä erityistä toivoa ja kauneutta, kuin taivas olisi läsnä. Schubert viimeisteli teoksen kuolinvuotenaan 1828.

Sen parina on Ralf Gothónin säveltämä Trio Peregrina. Teoksen taustalla ovat Möriken Peregrina-runot.

”Eduard Mörike (1804-75) koki 18- vuotiaana tuhoisan rakkaussuhteen nuoreen ja kauniiseen Maria Meyeriin, joka salaperäisenä hahmona ilmaantui kylän portille, pyörtyi ja sai kyläläisiltä täyden hoidon kunnes taas viikkojen jälkeen lähti pois- pyörtymään seuraavaan kylään. Kun jo kuolleeksi luultu Maria vuoden kuluttua uudelleen ilmaantui Möriken elämään, aiheutti se hänelle suuren sielullisen ja myös ruumiillisen kriisin. Vuosien 1824/25 jälkeen, jolloin Peregrina-runot syntyivät, ei koettu rakkaussuhde jättänyt häntä enää rauhaan koko elinaikanaan…

Runosarja on myyttinen unenomainen katse taaksepäin menneeseen aikaan, joka yhtä aikaa on tuhoava ja jota kuitenkin samalla kaipaa mystisesti takaisin.” Ralf Gothóni

Konsertin päättää Johannes Brahmsin Jousisekstetto nro 1 B-duuri op. 18. Jousien yhteissointi on huumaannuttavaa, ja teoksen kauneus ja kypsä voima kantavat kuulijaa vahvassa otteessaan. Kaipaus ja nostalgia värittävät teosta.

 

KONSERTTI 2 ”rohkeus-lämpö-rakkaus-tuska”

16.2 klo 19.00 Raatihuone

Janacek, Albeniz, Bartók, Falla, Schönberg

Rakkaus ja tuska- ne kulkevat yhdessä. Leos Janacekin voimakas viulusonaatti on täynnä elämän emootioita ja äkillisiä pysäyttäviä iskuja. ”Sonaatissa viululle ja pianolle saatoin suorastaan kuulla teräksen mäiskeen ahdistuneessa päässäni” kertoi säveltäjä itse. Kansanmusiikin vaikutteet ja erilaiset kulttuuriset värit kuuluvat monessa teoksessa. Niin myös Béla Bartókin mestariteoksessa Kontrastit. Meno yltyy hurjaksi.

Kesällä ihminen vapautuu, lämpö saa pohjoisen pallonpuoliskon ihmisenkin näyttämään rohkean ja eloisamman puolensa. Värimaailma muuttuu kauniiksi ja silloin voi hellittää työtahtia. Halusin tuoda konserttiin etelän sävyjä. Espanjalainen rytmiikka puhuttelee minua henkilökohtaisesti hyvin paljon. Voima, sensitiivisyys, tummuus, intohimo ja kaiho tuovat eteen lämpimän kesäyön. Fallan ja Albenizin musiikki kutsuu mukaansa luonnollisesti myös tanssijan.

Anton Schönberg sävelsi mestariteoksen Verklärte Nacht op.4 alun perin jousisekstetille. Teos sai nimensä Richard Dehmelin runon mukaan. Intohimoinen teos käy läpi rankkoja asioita. Kuitenkin rakkaus ja lämpö sulattavat ja lopulta vapauttavat ahdingosta. Levoton tunneilmaisu saa musiikilta vertaansa vailla olevaa ilmaisua kirkastuen lopulta kuin kohdaten rauhan ja ajattomuuden.

 

KONSERTTI 3

Ice loving animals

16.2 klo 22.00 Telakka

Marzi Nyman ja ystävät; täällä selviää mitä on rytmi!!!

 

KONSERTTI 4 ”yksinäisyys-lapsenmielisyys-ihme”

17.2 klo 19.00 Pyynikkisali

Paús, Schumann, Reich, Bartók, Brahms

Pienen lapsen viaton katse on jotain kauneinta mitä tiedän, puhdas ja luonnollinen. Kun kaikki on vielä mahdollista, ihmeellinen maailma avautumassa. Lapsi tuo tuulahduksen ajattomuudesta. Sitten elämä ja ihmiset rupeavat muovaamaan. Alkaa elämänmittainen prosessi.

Halusin luoda kevään konserttiin ilmapiiriä, joka on ennakkoluulottomuutta, uteliaisuutta, kuin elinvoimaiset turmeltumattomat versot kipuaisivat auringon voimasta valtavalla tuoreella energiallaan. On ihmisiä joista voi sanoa että he ovat ajattomia. Heissä on säilynyt uteliaisuus ja innostuvuus.

Lapsen logiikka saa usein nauramaan. Mutta miten luonnollista se onkaan. Itse haluaisin kyetä säilyttämään lapsenkaltaisen hetkessä elämisen taidon. Eläytyä aisteilla kuin ensimmäistä kertaa, ja olla kiinnostunut maailman ihmeistä ilman ennakkoluulojen ja leimaamisen kaltaista latistavuutta.

Maailmassa on paljon ihmeellisiä asioita joita tiede ei ole vielä pystynyt selittämään. Haluaisin tarjota ihmisille matkan ja hetken virtuaaliseksi metsäksi muutettuun Pyynikkisaliin, jossa kuunneltaisiin tuoreilla korvilla niin luentoja kuin konserttejakin. Kuin metsän keskellä, missä voi kokea mitä ihmeellisimpiä elämyksiä.

Tulemme maailmaan yksin, ja täältä lähdemme yksin. Miksi yksinolo aiheuttaa niin monelle yksinäisyyden tunteen. Kun kevään aurinko sädehtii, itsemurhat lisääntyvät. Ja kuitenkin yksinolo on ihmiselämässä niin tarpeellista. Halusin koota konsertin, jossa yksin kokemisesta, keväästä ja ihmeiden läsnäolosta syntyisi erilaisia kohtaamisia, myös ihmisten välille.

Ramón Paúsin teos Madera ocaso herättää talvihorroksesta, kaikki on vielä nupullaan, heräämässä. Puiden sisällä elämä sykkii ja kohta avautuvat ensimmäiset silmut. Teos on saanut vaikutteita jazz- musiikista, ja sen äärellä voimme kulkea metsän sisällä. Kaunis puusta rakennettu tumma alttoviulu soi metsän sielua, meillä on aikaa pysähtyä.

Schumannin teos Märchenerzählungen op.132 vie kuulijan satumaailmaan ja on pullollaan kauneutta, tahtoa ja leikkimielisyyttä. Metsä säkenöi ja kevät on jo edennyt. Vihreä väri ja kastehelmet värittävät maisemaa. Tunnelmat vaihtuvat kuin lapsella; kun tulee uusi asia, vanha unohtuu. Tuore puhdas metsä, luonto, jota ihminen ei vielä ole tuhonnut.

Steve Reichin Electric Counter Point on hypnoottinen matka vapaudesta kohti vapautta. Ne ovat vain olemukseltansa erilaisia. Alussa on ihme, tuoreus, lopussa kokemukset ovat muokanneet. Reichin rytmiikka on kiehtovaa, koska pikkuhiljaa huomaa ajautuvansa ajattomuuden lähteille, kokemukseen, jossa aika-arvot siirtyvät tiheästä rytmiikasta tilan kokemiseen.

Béla Bartókin kansanmusiikista saadut vaikutteet pistävät rytmin sykkimään. Niissä on jotain hyvin inhimillistä. Ne muistuttavat ihmisen puhetta ja kertovat tarinoita. Kuulemme konsertissa seitsemän duoa viululle ja klarinetille. Kaksi ihmistä kohtaavat.

Brahmsin puhdasta kauneutta sisältävä klarinettitrio alttoviululla soitettuna päättää konsertin. Siihen ei sanoja tarvita. Elämä on ihme!

 

BRUNSSIKONSERTTI ”muistot-odotus-haaveet”

18.2 klo 11.00 Hotelli Tammer

Tsaikovski, Sibelius, Bridge, Piazzolla

Näen silmissäni talvipalatsin ja lumiset kauniit maisemat. On tarve pysähtyä ja kerätä voimia. Aika on ollut, on ja tulee. Voin katsella molempiin suuntiin ja tuntea pysyvyyttä. On muistot ja haaveet. Mutta hyvä olla juuri nyt. Syödä ja kuunnella ja nauttia lämpimässä sisällä.

Talvi on aina ollut minun vuodenaikani. Synnyin tammikuussa kovilla pakkasilla, melkein tien päällä matkalla Kiteeltä Joensuun sairaalaan. Onnen tunteet lapsena lumikasoissa ja pulkkamäessä, hyppyrimäkiä rakentaessa ja niistä perinteisillä pitkillä suksilla vähän riskillä laskien saavat minut tätä kirjoittaessani kyyneliin. Onnellinen lapsen elämä, ei ollut teknologia älypuhelimineen mäessä mukana. Aikakäsitys oli erilainen. Päivä tuntui pidemmältä, ehti tehdä läksyt, ja sen päälle olla ulkona kavereiden kanssa. Neljä tuntia lumen kanssa riehuessa loppui aina liian lyhyeen, äiti kutsui iltapalalle ja nukkumaan.

Maailma on todellakin muuttunut…

Eihän meillä ole enää edes lunta.

Mutta mitä meillä on?

Meillä on tunteet, joiden avulla voimme kantaa vastuuta, välittää, reagoida. Meillä on toisemme.

Meillä on musiikki ja kaikki muukin taide.

Se voimistaa elämäämme, lohduttaa ja tuo olemassaoloomme syvempiä tasoja.

Lämpimästi tervetuloa Tampereelle 15.-18.2.2018!

Heini Kärkkäinen

taiteellinen johtaja, Tampere Chamber Music