Jokaisella vuodenajalla on omat tunnelmat ja rytmit.

Vuoden 2018 Tampere Chamber Music -festivaalin teemanaa on RYTMI, aika-ajattomuus-syklit. Konserteissa teemoja sivutaan vuodenaikojen kautta. Haastattelimme festivaalin taiteellista johtajaa Heini Kärkkäistä tulevan festivaaliviikonlopun konserteista.

– Rytmi nousi mieleeni ajatellessani, miten tässä ajassa kaikki on niin hektistä ja ihmisillä jatkuva kiire.

Rytmin olemus kiinnostaa Kärkkäistä, sillä rytmi on jokaisessa jo sydämen lyönnin muodossa. Muusikolle rytmi on perusasia. Elämme rytmin sisällä. Maailmankaikkeus sisältää rytmiä.

– Minua kiehtoo, milloin rytmi on elävää eikä mekaanista, vaikka soitto tapahtuukin määrätyssä rytmissä. Käyn opetustyössäni jatkuvasti läpi rytmin olemusta. Se sisältää niin paljon asioita. Sykkeen välit täyttyvät energiasta ja jännitteestä. Rytmi kokoaa äänen väreilyn ja intensiteetin.

Vuodenajat muodostivat luontevan punaisen langan pääteemaan. Festivaalilla kuultavassa konserttisarjassa jokaista vuodenaikaa käsitellään yksittäin ja näissä käydään läpi paljon erilaisia tunnetiloja.

– Olen kokenut monesti viime vuoden aikana eri yhteyksissä, kuten juoksu- tai koiralenkillä, kaikki eri sääolosuhteet. Mietin usein, miten luonnon keskellä nämä kaikki tuntuvat jotenkin tarkoituksenmukaisilta. Ja jos meillä ei olisi ikävämpiä vuodenaikoja, emme osaisi arvostaa vaikkapa upeaa kimmeltävää keväthankea tai lämmintä auringonpaistetta kesällä. Syksyn sadekin voi olla hyvin lohduttavaa ja kaunista. Luonnon monimuotoisuus lisää luovuutta ja auttaa kohtaamaan erilaisia tunnetiloja.

Tapahtuman taiteellinen johtaja Heini Kärkkäinen. Kuva: Minna Hatinen

Syksyssä yhdistyy kaipaus ja kypsyys

Festivaalin ensimmäisen konsertin ”kaipaus-taivas-kypsyys” Kärkkäinen yhdistää syksyyn.

– Konsertti syntyi kaipauksen tunteesta. Kesän edetessä rupean tuntemaan tiettyä haikeutta. Siksi elokuu on minulle kuukausista ehkä vaikein.

– Läsnä on haikeus ja suru siitä, että kesän tuoreus alkaa häipyä, ja alamme kulkea kohti syksyn pimeyttä.

Kärkkäisen mukaan myös kuolema, suru ja menettäminen voivat nousta ajatuksiin syksyllä. Hän haluaa tuoda kaikkia nämä teemat ja ajatukset konsertin rakenteeseen. Konsertin aloittaa Gothónin trio Peregrina, jossa rakastumisen ja luopumisen tunnemyrskyt ovat läsnä. Konsertissa kuulaan myös Schubertin pianotrio, jonka Kärkkäinen kokee hyvin kohottavana.

– Sen avulla pääsee toisille tasoille! Vaikea verbaalisesti kuvata, mutta se on jotenkin taivaita hipovaa. Teos antaa valoa ja toivoa tähän konserttiin.

Konsertissa syksyyn liitetään myöskin kypsyys. Kärkkäinen kuvaa, miten loppukesästä saadaan käyttöön auringon kypsyttämä sato, jossa on paljon voimaa. Koko elämän mittaiset kokemukset, oppiminen ja viisaus kiteytyvät syksyssä ja kypsyydessä. Syksy on hyvin monipuolinen vuodenaika ja monelle aktivoiva.

– Brahmsin jousisekstetto edustaa tätä juurruttavaa voimaa torstai-illan konsertissa. Kun tiesin saavani festivaalille mukaan upeat jousisoittajat, ajattelin ettei paremmasta väliä!

Photo by Aaron Burden on Unsplash

Kesä vapauttaa ja on rakkauden vuodenaika

Perjantai-illan konsertissa ”rohkeus-lämpö-rakkaus-tuska”, innoittajan on ollut kesä. Kesän lämpö vapauttaa.  Kärkkäiselle alkukesässä hienointa on, kun kukat räjähtävät kauniimpaan väriinsä ja tuoksuunsa. Keskikesässä on jo eri tunnelmat. Konserttiin Kärkkäinen halusi tuoda vähän etelämaalaista rytmiikkaa, Fallan, Albénizin ja argentiinalaisen Piazzollan musiikkia.

– Konsertissa Schönbergin Verklärte Nacht – Kirkastettu yö on minulle yksi läheisimpiä teoksia, intohimoinen ja ekstaattinen. Se tulee hienolla tavalla päättämään konsertin. Lopetuksessa ehdoton rakkaus kristallisoituu ja kirkastuu koko maailmankaikkeuteen.

Photo by Aaron Burden on Unsplash

Keväässä on vahvaa energiaa

Lauantaina konsertissa ”yksinäisyys-lapsenmielisyys-ihme” aiheet muodostuivat kevään innoittamana. Kevät Kärkkäiselle on inspiroivin vuodenaika. Se on voimakas, jolloin aistittavissa on tuoretta energiaa. Joillekin voimakkaat energiat voivat olla hyvin vaikeita, kun kontrasti käy liian suureksi. Luonto alkaa puskemaan itseään eloon. Kärkkäistä keväässä puhuttelee myös yksinäisyys.

– Kun kasvista alkaa avautua erilaisia oksia, ne syntyvät tänne yksin. Ihmeitä tapahtuu, kuin pienen lapsen haltioituessa uusista elämyksistä. Pikkuhiljaa alkaa syntyä kontaktia muun ympäristön kanssa.

Keväässä Kärkkäiselle yhdeksi teemaksi nousee myös lapsenmielisyys ja ennakkoluulottomuus. Hän toivoo, että nämä säilyisivät ihmisillä koko elämän ajan. Lauantai-illan konsertissa on myös vahva luontoyhteys. Musiikkiakatemian Pyynikkisaliin rakentuu virtuaalimetsä ja konsertin aikana kokemus vie yleisön vaellukselle metsään.

– En koskaan koe yksinäisyyttä luonnossa, vaan tunnen kuuluvani osaksi jotakin suurempaa. Luontoyhteys puhuttelee minua. On vaarallista kadottaa suhde luontoon, sillä luonnon keskellä voi löytää itsensä kokonaisempana.

– Mitä enemmän ihminen vieraantuu luonnosta ja itsestään, sitä vaikeampi on nähdä tarkoituksenmukaisuutta, mitä eri vuodenajoilla ja tunnetiloilla on.

Photo by Alisa Anton on Unsplash

Talvi on pysähtymisen aikaa

Sunnuntain brunssikonsertti ”muistot-odotus-haaveet” avautuu Kärkkäiselle talvena. Talvi vuodenaikana on pysähtymisen aikaa. Mieli on vapaa matkustamaan minne vain. Ihminen voi muistella asioita tai unelmoida tulevasta.

– Talvi on ikään kuin taikamaailma minulle. Kylmät pakkasyöt ja alkuillan siniset hetket, kova pakkanen, valkoiset puunrungot, narskuvat askeleet. Siinä on jotain sadunomaista ja kaunista.

Kärkkäinen myös kokee syntyvänsä uudelleen aina tammikuussa, se on hänelle hyvin voimistavaa aikaa. Lapsuudessa hän nautti lumisista leikeistä ja talviurheilusta. Hän muistelee valtavien lumilinnojen rakentamisesta syntynyttä riemua. Vielä tänä päivänä hän kaivaa sukset esille, kun tulee kunnon lumipyry.

– Jokunen vuosi, kun tuli marraskuussa ensimmäinen lumipyry, haettiin heti sukset tyttären kanssa ja lähdettiin jalkakäytäville hiihtämään! Saan valtavan ilontunteen, kun lumipyry pieksii kasvoja.

Kärkkäisellä eri vuodenaikoihin liittyy myös paljon erilaisia tunne- ja äänimuistoja lapsuudesta.

– Muistan kun olen maannut pulkassa korva pulkanreunaa vasten ja kuunnellut  lumisen maan epätasaisuudesta syntyvää pehmeää ääntä. Tai keväällä isän tekemistä ponnulaudoista lähetevä ääni, kun lenkkarit osuvat puuhun. Tämä muisto tuli vastikään mieleeni, kun kävelin pitkospuilla ja onnentunne hulmahti koko kehoon, kun kävelystä syntyi vastaavanlainen ääni. Erilaiset onnelliset lapsuuden äänimuistot ovat hyvinkin kiehtovia.

Photo by Das Sasha on Unsplash

Tampereen kamarimusiikkifestivaali järjestetään 15.-18.2.2018. Festivaalin liput ovat myynnissä osoitteessa lippu.fi.