Tunnelmallista joulua! Taiteellisen johtajan joulutervehdys

”Sininen hämärän hetki. On jouluaatto. Tätä päivää on odotettu sisarusten kanssa. Ei malttaisi enää nukkua. Eilen haettiin isän kanssa kuusi. Se oli aina samantyyppinen, enemmistön maku voitti. Lunta oli paljon, noina lapsuuteni jouluina.

Muistan ihanan tunnelman, kynttilät, joululaulut joita halusin aina soittaa ja laulaa, vaikka sanoja ei aina muistanutkaan. Olin meidän perheestä se, joka olisi eniten halunnut joulukirkkoon. Suuret suunnitelmat aikaisesta heräämisestä joulupäivänä kuitenkin unohtuivat, kun uni maistui niin makealta aamulla. Jouluevankeliumin kaivoin esiin ja luin ääneen. Se tapa hiipui, kun ikävuosia tuli lisää.

Muistan sen jouluruokaähkyn, joka vei sisarukset vaaka-asentoon, ja nauru raikui. Isä on aina ollut lapsenmielinen. Mitä ovelammat joulupukkikuviot saivat pienten epäilystenkin varjolla eläytymään täysillä satumaailmaan. Jouluna oli hyvä olla. Ei käy kieltäminen, että lahjojakin odoteltiin kärsimättöminä. Uudet rukkaset piti heti joulupäivän aamuna kokeilla”.

Olen miettinyt aikaa ja sen olemusta. Elämme useimmiten ajatuksissamme tulevaisuudessa. Miten vaikeaa on elää vain tässä hetkessä, olla huolehtimatta tulevasta, tai olla tekemättä päätelmiä, miten tulevaisuus tulee menemään. Jouluna meistä tulee nostalgisia, siirrymme ajatuksissamme menneisyyteemme. On varmaan tarkoituksenmukaista pysähtyä keskellä talvea ja pimeintä aikaa valon äärelle, muistella kynttilöiden kauniin taian keskellä lapsuuden jouluja, ihmisiä vuosien varrelta. Herkistymme ja jouluun liittyykin paljon ajatuksia menettämisestä. Lapsuuden menettäminen, ihmisten vanheneminen ja sukupolvien vaihtuminen elämän rytmissä.

Pysähtyminen on tärkeää. Niin kuin musiikissakin, joulussa on paljon tunteita. Erilaisia, vaikeitakin.

On tiettyjä joululauluja, joiden sanoitukset saivat minutkin jo pienenä lapsena itkemään. Taivaallisen kauniita säkeistöjä, jotka juuri syvyytensä vuoksi ovat jättäneet pienen lapsenkin sieluun jotain merkityksellistä ja koskettavaa. Joulun lapsi voi kuvaannollisesti olla pysähtymisen, muistelemisen tuloksena syntyvä uusi lapsi sisällämme, jolla on uudet haaveet, tuoreet ideat. Jouluna voi myös levätä ja palautua. Tänä päivänä palautumisen tarve on suurempi, koska elämme hektisessä maailmassa helposti ylikierroksilla.

 

Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie;

maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie

 

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet,miespolvet vaipuvat unholaan

Kirkasna aina, sielujen laulun,taivainen sointu säilyy vaan

 

Enkelit ensin paimenille lauloi,sielusta sieluhun kaiku soi

Kunnia Herran, maassa nyt rauha kun Jeesus meille armon toi

Joulumuistoni ovat rakkaita ja joka joulu mieleni herkistyy muistelemaan juuri noita lapsuuden jouluja. Olen kokenut tärkeänä pitää traditioita yllä omille lapsilleni. Se on kullanarvoista aikaa. Vuodet vierivät mutta muistot säilyvät. Valon ja kauneuden juhla tuo sieluumme jotain pysyvää.

Kaikilla ei ole hyvää muisteltavaa. Kaikki eivät pidä joulusta. Meille annetaan kuitenkin mahdollisuus pysähtyä ja levätä. Ehkä musiikin ja kauniiden joululaulujen kautta voimme löytää uuden joulun sydämestä, uudistua ja elää tätä hetkeä, koskaan ei ole liian myöhäistä.

Joulunrauhaa kaikille.

 

Lämmöllä,

Heini Kärkkäinen
taiteellinen johtaja
Tampere Chamber Music