Muusikon hyvinvointi – intohimon ja työhyvinvoinnin välistä tasapainoa hakemassa

Muusikko on ammatti ja ammatti voi olla hyvinkin kuormittava. Pyysimme Tampere Chamber Musicin taiteellista johtajaa, TAMK pianonsoiton yliopettajaa ja pianotaiteilija Heini Kärkkäistä, viulutaiteilija ja Sibelius-Akatemian viulumusiikin professori Réka Szilvayta ja OMT- ja musiikkifysioterapeutti Satu Paloa pohtimaan muusikon ammatin vähänpuhuttuja varjopuolia ja niihin liittyvää ennaltaehkäisyä.

Tampere Chamber Music festivaali yhdistää musiikin ja hyvinvoinnin. Ne linkittyvät luonnollisesti toisiinsa, sillä musiikilla on tunnetusti paljon hyvinvointivaikutuksia. Festivaalilla käsitellään kuitenkin yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäksi myös taiteen esittäjän omaa hyvinvointia. Muusikon ammatissa työhön liittyy taiteellisen ilmaisun ja harjoittelun lisäksi myös psyykkisiä ja fyysisiä haasteita, jos näihin ei kiinnitetä riittävästi huomiota ja osata ennaltaehkäistä.

Viulumusiikin professori ja viulutaiteilija Réka Szilvay – Keho on yksi muusikon tärkeimmistä työvälineistä.

Viulisti ja Sibelius-Akatemian viulumusiikin professori Réka Szilvay lähestyy aihetta näkökulmasta, miten ihminen on kokonaisuus ja musiikin tekemiseen instrumentilla tarvitaan kehoa. Jos kehosta ei pidä huolta, voi muusikolle tulla erilaisia rasitusvammoja, jotka voivat aiheuttaa eri pituista työkyvyttömyyttä. Useasti pitkään samassa asennossa kehoa kuormittava harjoittelu tai soittaminen voi synnyttää pieniäkin vaivoja, jotka voivat kehittyä pahemmiksi hoitamattomina. Pahimmillaan vaivat aiheuttavat pitkittynyttä työkyvyttömyyttä ja voivat vaarantavat koko ammatin harjoittamisen.

Réka jakaa yleisimmät fyysiset rasitusvammat kolmeen kategoriaan: hermovaivat, jännetulehdukset ja fokaalinen dystonia. Fokaalinen dystonia on kaikista vakavin, jonka hoito on haasteellisinta, vaikka siihen ei liity varsinaista kipua. Fokaalisessa dystoniassa oireina saattaa olla mm. sormien tottelemattomuutta tai laiskuutta. Tutkijat ovat olleet erimielisiä, mistä dystonia johtuu, mutta melko todennäköisesti kyseessä on neurologinen ongelma – eli syy löytyy aivoista. Poisoppiminen on haastavaa ja fokaalista dystoniaa esiintyy eniten huilisteilla, pianisteilla ja viulisteilla, jotka tekevät paljon nopeita ja vaativia sormiliikkeitä.  Muita rasituksesta johtuvia muusikoille yleisiä ongelmia ovat tunnottomuutta aiheuttavat hermopinteet, jotka voivat pahimmillaan kestää kuukausia tai vuosia. Jännetulehduksista selviää taas yleensä muutaman viikon levolla.

”Ennen vanhaan, kun kärsin itse soittotauoista 90-luvun alussa, oli ennemminkin tabu, jos ei voinut soittaa ja esiintyä”, Réka toteaa ja pohtii, miten muusikon hyvinvoinnista puhutaan nykyään enemmän ja ihmisten tietoisuus on kasvanut.

”Suomeen on kehittynyt paljon osaavia fysioterapeutteja ja lääkäreitä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.”

Vuonna 2000 perustettiin Suomen Musiikkilääketieteen Yhdistys, jonka tavoitteena on mm. musiikin esittäjien vammojen ja sairauksien tutkimuksen ja ammattiharjoittajien työkyvyn edistäminen.

”Nykyisin luotetaan siihen, että rasitusvammoista voi parantua ja päästä takaisin muusikon työhön – tosin vaihtelevasti. Jotkin onnettomuudet ja rasitusvammat voivat olla sen verran huomattavia, että menee vuosia ennen kuin pääsee takaisin esiintymään.”

Kun menettää edes hetkellisesti kyvyn soittaa ja harjoitella, on se psyykkisestikin muusikolle erittäin rankka kokemus. Herää ajatus, onko muusikko enää luottamuksen arvoinen, jos konsertteja ja harjoittelua joudutaan perumaan vamman tai sairauden takia. Muusikko voi alkaa myös epäillä, voiko enää luottaa tärkeimpään työvälineeseensä – omaan kehoonsa. Psyykkisen ja fyysisen rasituksen hoitoon tarvitaan kokonaisvaltaista hoitokonseptia ja kannustavia ihmisiä ympärille, jotka ymmärtävät eivätkä tuomitse.

Sairastuessa paineet jo sovittujen esiintymisten peruuttamisella ovat isot. Muusikko ei jää helpolla pois töistä ja välttelee tätä viimeiseen asti. Usean valitettavasti saatetaankin soittaa 38 asteen kuumetiloissa, joista jälkitilana voi syntyä jopa sydänlihastulehdus. Rékalla on tästä omakohtaisia kokemuksia.

”Raadollisuus on siinä, jos joudut useasti peruuttaman, et esiintyjänä ole enää välttämättä kovin luotettava konsertin järjestäjien silmissä tai muille kanssamuusikoille.”

Opettajan roolissa Réka taas nostaa esiin opettajan vastuun. Opiskelijoita ohjattaessa täytyy ajoissa kiinnittää huomiota riskeihin ja opettaa ehkäisemään rasitusvammoja oikeilla työskentelyasennoilla.

”Tähän on satsattu todella hyvin Suomessa. Esimerkiksi meillä Sibelius-Akatemiassa on viulistiklinikka, jossa OMT-fysioterapeutti Satu Palon kanssa käyn näitä aiheita läpi. Klinikkaan kuuluu myös kokopäiväinen luentopaketti, jossa käydään läpi anatomiaa, jotta opiskelijat ymmärtäisivät, miten mm. soittoasennot ja lepo vaikuttavat terveelliseen soittamiseen.”

Réka nähdään Tampere Chamber Music festivaalilla pitämässä yhdessä OMT-fysioterapeutin kanssa viulistiklinikkaa, joka tarjoaa mahdollisuuden viulunsoiton opiskelijoille saada vinkkejä oman työkykynsä ylläpitoon.

”Opiskelijan kanssa työskennellessä viulistiklinikassa emme katso vain soittoasentoa, vaan katsomme myös soittoa tukevia lihaksia. Annamme näihin lihaksiin harjoitteita. Korjatut liikkeet voivat olla todella pieniä, mutta kokemuksena valtavia soittajalle.”

muusikon hyvinvointi
Viulisti ja Sibelius-Akatemian viulumusiikin professori Réka Szilvay on mukana Tampere Chamber Music festivaalilla mm. viuluklinikassa. Kuva: Mikko Huotari

OMT- ja musiikkifysioterapeutti Satu Palo – Klinikkatyöskentelyllä ehkäistään riskejä ja parannetaan soittajan elämänlaatua

Klinikkatyöskentelyn juuret ovat 2006 vuodessa jolloin OMT- ja musiikkifysioterapeutti Satu Palo tapasi ensimmäisen kerran Réka Szilvayn. Vuosien tiiviin yhteistyön jälkeen, molemmissa alkoi itää ajatus siitä, miten he voisivat yhdistää tietonsa ja taitonsa kipuilevien viulistien elämänlaadun kohentamiseksi.

”Halusimme yhdistää Rékan tietotaidon soittoteknisessä osaamisessa ja minun tietotaitoni kehon anatomiasta ja sen toiminnasta. Olimme molemmat huomanneet, että osa kivuista kärsivistä viulisteista ei parantunut, vaikka soittotekniset ongelmat olisi selvitetty tai he eivät olleet parantuneet, vaikka he saivat harjoitteluohjeita kehonsa vahvistamiseen ja asennon korjaamiseen fysioterapeutilta.  Näissä tapauksissa puuttuva linkki oli viulunsoiton opettajan, muusikoihin erikoistuneen fysioterapeutin ja oireilevan viulistin yhteistapaamiset.”

Ensimmäinen viulistiklinikka pidettiin vuonna 2011. He saivat apurahan Sibelius-Akatemian kehittämisrahastosta, jonka myötä pystyivät pitämään Sibelius-Akatemiassa kaksi viulistiklinikkaa. Nämä klinikat olivat opiskelijoiden mielestä niin onnistuneita ja tarpeellisia, että viulistiklinikasta tuli virallinen kurssi Sibelius-Akatemiaan. Maaliskuussa 2018 alkaa kymmenes viulistiklinikka Sibelius-Akatemiassa.

Klinikalle otetaan kuusi tuki- ja liikuntaelinongelmista kärsivää viulistia, jotka opiskelevat Sibelius-Akatemiassa. Opiskelijat ovat kärsineet lähinnä niskakivuista, päänsäryistä, yläraajojen hermokudoskivuista, lihas- ja jänneongelmista sekä alaselkäkivuista. Osalla kivut ovat johtaneet jopa soittotaukoihin, osalla klinikkatyöskentely on onneksi ollut enemmän ennaltaehkäisevää.

Klinikka aloitetaan luentopäivällä, jossa Satu on luennoinut ensin kehon anatomiasta, tyypillisimmistä viulistien tuki- ja liikuntaelinongelmista, niihin johtavista syistä ja miten ongelmia voi ehkäistä ja korjata. Réka on luennoinut terveellisestä soittoergonomiasta. Rékan luennolla opiskelijat ovat päässet myös kokeilemaan viulun kanssa erilaisia harjoitteita.

Opiskelijat täyttävät oirekyselyn, jossa kysytään monipuolisesti oireista, kivuista, soittomääristä, harrastuksista, nukkumisesta, elintavoista jne. Tämän jälkeen heidät haastatellaan ja tutkitaan yksitellen ja kartoitetaan ongelmat.

Klinikalla pureudutaan hyvin yksilöllisesti kunkin viulistin oireisiin, selvitetään mistä ne johtuvat. Oireita ratkotaan tutkimalla viulistin henkilökohtaista kehon rakennetta ja toimintaa, omaksuttua soittotekniikkaa ja soittomääriä, unohtamatta psyykkistä kuormittumista.

Klinikka kestää noin 2-3 kuukautta, jonka aikana viulisti saa hänelle räätälöityjä yksilöllisiä harjoitteita niin keholle kuin soittotekniikkaankin. Harjoitteita kehitetään klinikan aikana viulistin edistymisen myötä. Usein arvioidaan myös leuka- ja olkatuen sopivuutta ja vaihdetaan tarvittaessa tukia toisenlaisiin.

Tampere Chamber Music Festivalin klinikkatoiminta on kertaluonteista viulistille ja pianistille. Yhdessä Heini Kärkkäisen ja Réka Szilvayn kanssa Satu pyrkii näkemään klinikkaan osallistuvan opiskelijan sen hetkiset soittoon vaikuttavat ja kehollisia oireita aiheuttavat asiat. Opiskelija saa sekä soittoteknisiä ohjeita, että kehollisia neuvoja ja harjoitteita kotiin viemisiksi.

Klinikkatoiminta on ollut hyvin mielekästä, inspiroivaa ja haastavaa.  ”On ollut upeaa pohtia yhdessä, miten yhdistämme tietotaitomme kipuilevan opiskelijan parhaaksi. Miten toimia, kun opiskelijan rakenne aiheuttaa jo lähtökohtaisesti osan kivuista ja oireista ja toisaalta instrumentti aiheuttaa omat vaateensa kehon toiminnalle. Hyvin antoisaa on ollut se, että on voinut fysioterapeuttina kysyä instrumentin opettajalta, että näin yläraajan tulisi liikkua optimaalisella tavalla, mutta pystyykö silloin soittoteknisesti soittamaan halutulla tavalla. Tai toisaalta opettaja on voinut kysyä minulta esimerkiksi, että kuuluuko vartalon asennon olla tällainen tai miten hartiarenkaan tulisi olla tai mitä lihaksia tulisi vahvistaa, jotta yläraaja ja sormet liikkuisivat toivotulla tavalla soitettaessa. Yksityiskohtiin syventyessämme koemme kaikki kolme – opiskelija, opettaja ja fysioterapeutti – suuria oivaltamisen tunteita, iloa ja helpotusta, kun löydämme ratkaisuja ongelmakohtiin.”

Klinikkatoiminnan perimmäisenä tavoitteena on yhdistää kahden eri ammattikunnan tietotaito muusikon parhaaksi, ennaltaehkäisten mahdollisia tulevia ongelmia, puuttua jo olemassa oleviin ongelmiin ja antaa paljon tietoa muusikolle, kuinka hän voi henkilökohtaisesti vaikuttaa omaan terveyteensä pystyäkseen harjoittamaan vaativaa ammattiaan koko pitkän uransa ajan.

muusikon hyvinvointi
Klinikkatyöskentely on toista kertaa osana Tampere Chamber Musicin ohjelmistoa. Kuvassa Heini Kärkkäinen ohjaamassa oppilasta pianopedagokisessa laboratoriossa jossa klinikkatyöskentely tapahtuu. Kuva: Riina Häkkinen

Tampere Chamber Musicin taiteellinen johtaja ja pianotaiteilija Heini Kärkkäinen – Psyykkistä puolta on myös harjoitettava

”Yleensä rasitusvammat ja kuormitus syntyvät, kun teemme liikkeitä, jotka ovat maan vetovoimaa vastaan.” pohtii Tampere Chamber Musicin taiteellinen johtaja ja pianotaiteilija Heini Kärkkäinen. ”Niin kauan, kun voimme luonnollisessa asennossa hyödyntää painovoimaa, niin rasitus ei tule laajalle alueelle yhtä aikaa.”

Taide on ilmaisuvoimaa, ja kun muusikko heittäytyy saattaa ergonomian kanssa syntyä ristiriita. Harjoitellussa tulisikin tehdä kaikki hyvin tietoisesi ja kognitiivisesti ajatellen kehonkin hyvinvointia. Näin ergonomia automatisoituu kehoomme ja soittaja voi keskittyä täysillä musiikkiin. Harjoittelussa on silti myös tärkeä kokea heittäytymistä. Yhtä tärkeä taito on myös osata harjoittelun jälkeen päästää irti. Muusikon ammatti on hyvin intohimoista ja varsinaisia vapaapäiviä ei ole, kun kilpailu alalla on kovaa ja harjoittelu on tärkeässä osassa. Moni muusikko voi tuntea huonoa omatuntoa, jos ei ole jatkuvasti soittimensa äärellä.

Opetustyössä pianonsoiton yliopettajana Tampereen ammattikorkeakoulussa Heini on saanut havainnoida oppilaissa erilaisia psyykkisiä kuormittavuuksia. Moni oppilas saattaa kärsiä esiintymisjännityksestä, suoriutumispaineista tai epäonnistumisen pelosta. Nuori soittaja on alttiina yleisön edessä ja tiukka ja joskus epäoikeudenmukainen kritiikki voi saattaa pitkäksi ajaksi pois tolaltaan. Kokemuksen myötä Heini itse on huomannut vuosien aikana arvomaailmansa muuttuneen armeliaammaksi. Nöyryyden lisäksi muusikon on silti säilytettävä voimakkuutensa – usko omaan tekemiseen, mutta myös kykyyn aina oppia jotakin uutta. Tulkinnassa tarvitaan rohkeutta ja uskoa omaan musiikkiin ja ilmaisuun. Nämä asiat syntyvät vasta kokemuksen myötä ja nuori ihminen ei välttämättä ole vielä psyykkisesti riittävän vahva. Toki solistipersoonallisuuksiakin on erilaisia ja kaikki eivät tarvitse rohkaisua vaan osa on jo pienestä pitäen täysin sinut ilmaisunsa kanssa.

”Uskon, että kaikilla ihmisillä on ilmaisu sisällään. Joillakin eri asiat elämässä ovat kuitenkin saattaneet aiheuttaa lukkoja tai ovat muuten ihmistyyppinä sisäänpäin kääntyneempiä.” Opettajan onkin osattava riittävästi rohkaista ja lainattava uskoa jännittäjille.

”Meidän temperamenttimme ovat erilaisia, mutta musiikin esittämisellä on tietyt vaatimukset ilmaisullisesti. Muusikon kriisit ja kehittymisprosessit ovat aina alku uuden oppimiselle. Sitten on niitä henkilöitä, joiden hermot eivät kestä tällä alalla.”

Ala on kova ja se vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Huipulla tulee. ”Sitä ei siinä hetkessä ajattele, kun alalle ajautuu, koska tämä on intohimoinen ammatti. Muusikon ammattiin on tarve ja sitä haluaa tehdä. Kaikki muut asiat ovat toissijaisia, joiden kanssa eletään. Muusikon intohimo on voimakas ja hänellä on sisällään taiteen tekemisen pakko. Kolikon kääntöpuolelle kuuluvat riskit ja mahdolliset kivut on vain hyväksyttävä pärjätäkseen ammatissa”

Oppilaille psyykkistä esiintymisjännitystä taikka epävarmuutta aiheuttaa myös liian kovat odotukset esiintymistilanteisiin. Tulisi kuitenkin muistaa, että harjoittelu ja esiintyminen ovat kaksi täysin erillistä tilannetta, eikä ole tarkoituskaan, että esiintyminen olisi jonkin harjoituksen toisto. Esiintyminen on heittäytymistä ja se vaatii mielen hallintaa. Mielenhallintaa on hyvä opetella, ettei mieli estä keskittymästä musiikkiin, kun se harhailee vääränlaisissa ajatuksissa kesken soiton. ”Olen pyrkinyt puhumaan näistä opetustilanteissa, sillä psyykkinen puoli on myös oleellinen osa ammattia.”

”Haluaisin omalta osaltani lisätä sellaisia arvoja, jossa ihmiset voimistuisivat kulkemaan kaikkien suoriutumis- ja menestyskulttuureiden rinnalla vähän terveempihenkisinä jo pienestä pitäen ja nuoresta lähtien. Syntyisi luontevampi ja myrkyttömämpi ilmapiiri. Pientä kilpailua tarvitaan, jotta annamme parastamme ja satsaamme oppimiseen ja keskittyneeseen harjoitteluun. Aina ei tarvitse onnistua, aina ei tarvitse luoda näyttävää uraa. Silti voi luoda upeaa taidetta. Musiikki on valtava voimavara ja kommunikaation lähde. Esiintyessä muusikot keskenään kommunikoivat ja musiikki sekä yleisö kommunikoivat. Näemmekö ja muistammeko aina, mistä musiikissa on oikeasti kysymys?”

Heini on innoissaan, että on saanut klinikkatyöskentelyn osaksi festivaalia ja nykyään tällaista yhteistyötä tehdään. ”On mieletön onni muusikoille, että on olemassa tällainen henkilö kuin Satu, jonka osaaminen ja ammattitaito ovat niin huippulaatua ja lisäksi hän ymmärtää muusikkojen työn erikoisluonteen. Voimme puhua samoista asioista eri näkökulmista.”

Ajatukset kääntyvät myös nykyaikaan, joka on kehittyneen teknologian takia osittain hektinen ja katkonainen. Ihmisten keskittymiskyky on heikentynyt ja tämä näkyy myös muusikin opiskelijoiden harjoittelussa. Hyvinvointia lisäisi jo harjoittelurauhaan keskittyminen, jolla taas lisätään musiikin soiton laatutasoa. ”Hyvinvoinnista puhuttaessa ei riitä, että käydään alan henkistä kuormittavuutta läpi, jos soitossa ei ole kvaliteettia.”

muusikon hyvinvointi
Taide on ilmaisuvoimaa, ja kun muusikko heittäytyy saattaa ergonomian kanssa syntyä ristiriita. Tampere Chamber Musicin taiteellinen johtaja Heini Kärkkäinen esiintymässä intohimoisesti. Kuva: Minna Hatinen

Tampereen kamarimusiikkifestivaali järjestetään 15.-18.2.2018. Festivaalin liput ovat myynnissä osoitteessa lippu.fi.