Review: 20.1.2017 Jukka Perko Avara

”Se, miten odotukset ovat virittyneet, vaikuttavat musiikin tulkintaan”, kertoo Perko sen jälkeen, kun hän yhtyeineen oli soittanut Irwiniä yllättävällä tavalla. Kieltämättä kuuntelin heidän soittoaan aika avoimesti, liikaa analysoimatta tai lokeroimatta. Tällainen tuntui aika vapauttavalta, pystyi keskittymään vain olemiseen, jatkuvan ajattelun häiritsemättä.

Toinen esimerkki ennakko-oletusten vaikutuksesta tilanteesta tehtyihin tulkintoihin on tilanne, jossa auton ajateltiin törmänneen mummoon, vaikka tosiasiassa mummo olikin törmännyt autoon. Syynä tulkintaan oli tilanteessa herännyt automaattinen päättelyketju: mustat bmw:t kaahaavat aina. Tällaiset esimerkit, joita tällä luennolla tarjotaan, auttavat keskeisten pointtien muistamisessa. Pienet tarinat jäävät paljon paremmin mieleen kuin irralliset asiat, jotka eivät ole juonen avulla yhteydessä toisiinsa.

Vaikka Perko tuntui korostavan sitä, että on hyödyllistä mennä tilanteisiin ilman ennakko-oletuksia, olen kuitenkin itse sitä mieltä, että moniin tilanteisiin on tärkeää virittyä etukäteen.

”Jazz-musiikissa on tilaa kokeilla, etsiä ja erehtyä. Ensin täytyy epäonnistua usein, ennen kuin syntyy onnistumisia.” Tästä kommentista tuli mieleen vapaan säestyksen tunti, jonka Kalle Elkomaa piti minulle tänään. Tällaiset ajatukset ja lähestymistavat tuntuvat todella hyödyllisiltä klassista musiikkia soittaville.

Arjen luovuuden lisäämiseksi Perko ehdotti toistuvissa vuorovaikutustilanteissa muotoilemaan kysymyksensä vaihtelevin tavoin, jottei päätyisi vain toistamaan samoja fraaseja, kuten: ”Oliko kiva päivä?” Voisin ottaa tämän haasteena itselleni ja rupean tästä lähtien kysymään poikaystäväni päivästä erilaisilla tavoilla.

Muusikoilta ja opettajilta Perko on saanut ohjeiksi ottaa kiitokset vastaan ja hakeutua itseään parempien muusikoiden seuraan, jotta oppisi. Suomalaisilta vaatii harjoitusta sanoa kiitos saadessaan kehuja sen sijaan, että vähättelisi itseään.

Perkon mukaan bändisoitto on kertolaskua, jossa kertoimet 1,2 ja 0,8 kerrottuna esimerkiksi kolme kertaa itsellään johtavat hyvin erilaisiin lopputuloksiin (1,7 vs 0,5). Aika mielenkiintoinen lähestymistapa musiikkiin! Ihan loogiseltahan tämä kuulostaa: kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Perko puhuu erilaisista oppimistyyleistä ja niihin liittyvistä kiinnostuksista musiikissa. Tätä havainnollistetaan värikkään nelikentän muodossa. Sininen on käytännöllinen harkitsija (tunteet ja tulkinta), vihreä varovainen pohtija (perinne ja ennustettavuus), punainen kokemuksen ja jännityksen etsijä (improvisaatio ja autenttisuus), liila analyyttinen ideoija (tekniikka, huippusuoritukset, virtuositeetti). Nykyisin esityksissä arvostetaan eniten punaista läsnäoloa. Tulevana pedagogina tuntui tarpeelliselta kirjoittaa tämä muistiin.

Oli ihanaa kuunnella Avara Groupin soittoa luennolla sekä Fauréa luennon päätteeksi. Jaksoi paljon paremmin seurata tällaista luentoa, jossa on välillä musiikkia, kuin luentoa, jossa on kaksi tuntia putkeen pelkästään puhetta.

Rohkeus, kuunteleminen ja vaikuttuminen, vastuunotto ja sovittaminen sekä tukeminen ja jalostaminen ovat arjen improvisaation osatekijöitä Jukka Perkon mukaan. Taustalla täytyy olla turvavyöhyke (luottamuksen vyöhyke, jossa uskalletaan epäonnistua ja laittaa itsensä peliin), jotta edellä mainitut asiat voivat toteutua. Ei kannata odottaa, että toiset muodostavat turvavyöhykkeen itselle, vaan voi olla ensin turvavyöhyke toisille. Luennoiva yhtye kannustaa muodostamaan omaa turvaverkkoa opiskeluaikana.

 

Ajatuksia Tampere Chamber Music -festivaalin luennoista

– Reetta Maaria Pukkala